Lisätty ostoskoriin
Lisätty ostoskoriin
Siirry ostoskoriin

käsiin kohdistuvan tärinän seuranta

5 asiaa tärinän vaikutuksista ja sen seurannasta

käsiin kohdistuvan tärinän seuranta

Käden-käsivarren oireyhtymä (HAVS) on riski sekä työnantajille että työntekijöille. Riskille altistuvat erityisesti ne henkilöt, joiden työ vaatii säännöllistä ja toistuvaa tärisevien, käsikäyttöisten työkalujen käyttöä. Mutta ratkaiseeko tärinäaltistuksen jatkuva seuranta tämän ongelman? Ja onko työskentely altistumisen aikarajaan saakka järkevää? 

Me Hiltillä ymmärrämme työterveyshuollon kasvavan huolen, joka liittyy käsiin kohdistuvaan tärinään, joten luulemme, että nyt on aika oikoa muutamia myyttejä ja väärinkäsityksiä:

Myytti 1

Työntekijöiden tärinälle altistumistason jatkuva seuranta auttaa suojelemaan heitä tärinän aiheuttamilta vaaroilta.

Laki ei velvoita seuraamaan ja rekisteröimään tärinäaltistumista jatkuvasti, joten pelkkä seuranta ei yksin riitä suojelemaan työntekijöitä käsitärinän riskeiltä. Vasta tärinäriskin hallinta auttaa suojelemaan henkilöä käsiin kohdistuvan tärinän aiheuttamilta vaaroilta. Tämä tapahtuu tekemällä riskinarviointi, jolla selvitetään työntekijän todennäköinen altistumisriski. Sen jälkeen ryhdytään asianmukaisiin toimiin altistuksen ja riskien pienentämiseksi hyvissä ajoin.

myytti 2

Käsiin kohdistuvan tärinän tietojen jatkuva seuranta on hyödytöntä

Vaikka tärinäaltistumisen seuranta ei sellaisenaan suojaa työntekijöitäsi, voit hyödyntää siitä saatavia tietoja. Seurannasta saatavien tietojen perusteella voit arvioida, ketkä työntekijöistäsi ovat alttiita tärinäriskille ja voit ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. 

Voit esimerkiksi muuttaa työprosessia käsikäyttöisten työkalujen käytön välttämiseksi, parantaa työergonomiaa tai siirtyä käyttämään vähemmän tärinää aiheuttavia työkaluja. On myös hyvä muistaa, että seurantaa voi jatkaa myöhemminkin. Näin voidaan tarkistaa, ovatko valvontatoimenpiteet toimineet tai huomioida kaikki viimeisen mittaus- tai seurantakauden jälkeen tapahtuneet merkittävät muutokset.

myytti 3

Työntekijäni ovat päivittäisen altistumisen raja-arvon (ELV) alapuolella, joten heillä ei ole käsitärinän aiheuttamaa terveysriskiä.

Tämä ei pidä välttämättä paikkaansa. Vain koska työntekijöittesi päivittäinen tärinäaltistuminen on lakisääteisen raja-arvon alapuolella, se ei välttämättä tarkoita, että olet noudattanut työntekijöiden terveyden suojelemista koskevia vaatimuksia. Esimerkiksi työntekijöiden rohkaiseminen saavuttamaan päivittäin tämä taso (mutta ei ylittämään sitä) ei vastaa tarkoitustaan, varsinkin jos näiden henkilöiden on jo aiemmin havaittu olevan vaarassa altistua käteen kohdistuvalle tärinälle. Jos siis työntekijäsi saavuttavat säännöllisesti tämän raja-arvon, on syytä etsiä vaihtoehtoisia työskentelytapoja.

myytti 4

Työkaluajastimien tai tärinämittareiden hankinnalla voidaan estää työntekijöiden altistuminen käteen kohdistuvalle tärinälle.

On hyvä huomata, että jotkin ”tärinämittareina” myytävät laitteet voivat olla epäluotettavia ja mittaustulokset voivat olla epätarkkoja. Laitteet eivät esimerkiksi aina mittaa työntekijöiden tärinäaltistusta tai sen arviointiin tarvittavaa tärinän voimakkuutta - ne mittaavat pelkästään ajan, jona työkalua käytetään.

myytti 5

Hankkimalla työkalun, jolla on alhaisempi kolmiakselinen tärinäarvo, voin estää työntekijöitä altistumasta käsitärinälle.

Tärkeintä oikean työkalun valinnassa on kolmiakselisen tärinäarvon ohella työkalun tuottavuus. Esimerkiksi Hilti TE 500-AVR piikkausvasaran kolmiakselinen tärinäarvo on 6.5 m/s2. Kuulostaa hyvältä. Kuitenkin tällä työkalulla 0,5 kuutiometrin betonin poistamiseen kuluu 6,15 tuntia, jolloin altistuspistemääräksi tulee 529. Kyseessä ei selvästikään ole oikea työkalu tehtävään työhön. TE 800-AVR piikkausvasaralla tulos on aivan toisenlainen. Vaikka laitteen kolmiakselinen tärinäarvo 8 m/s2 onkin korkeampi, piikkaustyöhön menee vain 47 minuuttia, jolloin altistuspistemäärä on 384. 

Työkalu, joka valitaan pelkästään tärinäarvon perusteella, voi näin ollen aiheuttaa työntekijöille tarpeettoman riskin johtuen laitteen suorituskyvystä tai koska se ei sovellu käsillä olevaan tehtävään.

Ratkaisumme

Me Hiltillä ymmärrämme, että työkalun käyttöön kuluvan ajan mittaaminen on todella vaikeaa. Esimerkiksi kädessä pidettäviä laitteita voidaan välillä laittaa pois tai työntekijät voivat vaihdella työkaluja, joten pelkkä mittaaminen laitteeseen asennettavalla mittarilla ei riitä. Keskusteltuamme asiakkaiden kanssa olemme todenneet, että on paljon helpompaa esimerkiksi mitata porattujen reikien määrä kuin työhön kuluvaa aika. Sen sijaan, että sanomme, että poraa voi käyttää tunnin ajan, sanomme, että poralla voi tehdä 150 kappaletta halkaisijaltaan 10 mm ja syvyydeltään 100 mm reikää. Laskemme siis, kuinka monta reikää on porattu tai millä etäisyydellä. Mielestämme tämä osoittaa paremmin käytännössä, miten paljon työkalua voi käyttää ennen raja-arvon saavuttamista.

Jaa

Ota yhteyttä
Ota yhteyttä